Savaska

Savaska eli Sava
8-vuotias
Kolli
Yhteisö; Kartoittaja, turvaaja Kaupunkireissuilla, valmentaja itsenäisiä Kaupunkireissuja varten
Samooja

Asuu aitoissa, yhdessä pikkuruisessa yksiössä tyttärensä kanssa. Kuvaus tulee myöhemmin!

Maine
Savaa arvostetaan Yhteisön keskuudessa, sillä uros on ahkera, kuten kunnon kissan kuuluu. Moni on saanut hyvän valmennuksen kaupungissa kulkemiseen juuri tältä kollilta, monen hengen se on kaupungissa pelastanut ja tekee vielä karttaakin Kaupungista!
Arvostus ei takaa sitä, että kollista pidettäisiin, kaukana ovat ne päivät, kun kollia pyydettiin aristokraattien nyytikesteille kunniavieraaksi. Savalla on pisteliäs luonne eikä erinomaisia käytöstapoja, joten moni arvostuksesta huolimatta inhoaa tätä. Pentuja jopa varotellaan: "Jos vietät liikaa aikaa Lähiössä ja Kaupungissa, sinusta tulee samanlainen, kuin Savasta. Ethän halua olla Sava?"

Ulkonäkö
Säkä: 35cm| Keskiraskas | [Värikartta] | [Ääninäyte]
Savassa on selkeitä piirteitä abessinialaisesta, se on arvattavissa väristä. Kooltaan se on kuitenkin isompi ja turkki paksumpi. Savan korvat ovat kohtalaisen suuret, pää itämaiseen tyyliin jokseenkin siro, kapea ja kupera. Kissalla on suuret ovaalin muotoiset silmät, jotka sijaitsevat melko lähellä toisiaan. Kissan jalat ja selkä ovat pitkiä ja häntä kapea sekä pitkä. Turkki on tiivistä, pehemää ja aavistuksen pitkää.

Sava on pääväriltään rusehtavan oranssi, tietyssä valossa jopa punertava. Kissassa on tummempia ja vaaleampia merkkejä. Kollin kasvojen kuviointi on helposti muistettavissa, tumma m- kirjain otsalla joka jatkuu siimana kohti selkää, vaaleat silmäreunukset, sekä vaaleat suupielet, leuka ja kurkku. Savan selkä on kutakuinkin vain selkärangan kohdalta tummansuklaanruskeaa. Samaa väriä on aivan hännän kärjessä, jossa se liukuen muuttaa värinsä kissan päävärin mukaiseksi. Vaaleaa toffeeta löytyy kasvojen lisäksi vain vatsan alta. Anturat, kynnet, nenä ja muutkin ihoalueet ovat vaaleanpunertavia. Savan silmät ovat erittäin tumman ruskeat.

Savalta löytyy hieman vaatetta korua ja arpia. Kylmällä säällä kissa vetää päällensä nahkatakin ja mustan pipon, jotka ilmeisesti olivat joskus nukenvaatteita. Viisi ohutta keltaista muovista rengasta killuvat kollin vasemmassa korvassa. Oikeassa korvassa taas on kolme lovea.

Luonne
Sava ei ole mikään ilopilleri tai huumoriveikko. Kollista huokuu jotakin surumielistä, siksi jotkut luonnehtivat tuon katsetta vuosisatojen painoiseksi, aivankuin kissa olisi nähnyt enemmän kuin yhdessä elämässä yleensä nähdään. Sava on hieman kolea, jopa luontaan työntävä, usein pisteliäs ja vittumainen. Kissa ei tunne tarvetta turhanpäiväisiin keskusteluihin säästä, mutta jos puhutaan taiteesta tai ihmisistä, voi puhetta irrota reilusti. Tällaisesta vaikutelmasta huolimatta tuntuu, että kissassa on jotakin enemmän, jotakin piilossa.

Sava on koko ikänsä juossut pitkin Kaupungin katuja ja pitänyt itse itsestään huolta, alkaen vasta viimeaikoina todella arvostamaan Yhteisön tuomaa suojaa, kun ikä alkaa painaa. Omalla tavallaan kissa on itsekäs. Kaupungissa viettämänsä päivät ovat opettaneet kollin pitämään huolta omasta nahastaan. Savan avuliaisuutta on käytetty hyväksi, hänet on ryöstetty, hänet on petetty ja hänet on hakattu. Kissan mielestä jokainen vain tahtoo hyötyä toisesta jollakin tavalla ja jokainen on alitajunnassaan sen verran laskelmoiva, että hyviä tekoja ei ole olemassakaan. Tätä ajatusmallia oranssi on kova vilejelemään ja myöntää itselleen senkin, että on osa Yhteisöä vain siksi, että hyötyy siitä. Sava on täysin sinut sen kanssa, että maailma on synkkä paikka ja vain vahvat pärjäävät siellä. Kissa ei vaikuta korvaansa lotkauttavan sille, että heikot kuolevat.

Totuus on kuitenkin kuoren alla. Kolli yrittää tietoisesti pitää muut tassunmitan verran kauempana itsestään. Hän ei missään tilanteessa yritä miellyttää ketään, ettei vain saisi ketään pitämään itsestään, tai pahimmassa tapauksessa rupeaisi itse pitämään jostakusta. Jonkinlainen ylimielisyys onkin se, minkä taakse sekarotuinen piilottaa pelkonsa. Sillä kaikista menetyksistä, kaikesta välinpitämättömyydestään huolimatta, kolli muistaa jokaisen joka hänen kanssaan on keskustellut. Hyvän muistin varjopuoli. Sava arvostaa nuorien elämäniloa ja positiivista asennetta ja kissa toivookin, että kykenisi vielä joskus löytämään itsestään kyseiset piirteet. Ennen hän oli huulta heittävä hurmuri.

Menneisyys
Savaska ja tuon sisaret syntyivät juuri ja juuri sukukypsälle naaraalle nimeltään Keliza. Pennut olivat saaneet alkunsa satunnaisesta kohtaamisesta kulkukissan kanssa. Keliza yritti kaikkensa, että pennut jäisivät henkiin, mutta yksi toisensa jälkeen muut paitsi Savaska kuolivat. Onneksi Yhteisö pitää huolen omistaan ja perhe sai apua, mutta nuori emo menehtyi avusta huolimatta. Eräs Yhteisöön kuuluva vanhempi naaras otti pennun hoteisiinsa. Kukaan muu ei kuitenkaan kauheasti huomiotaan antanut vanhemmitta jääneelle pennulle, paitsi uusi emo. Sava parani nopeasti ja lihoikin tavallisiin mittoihin. Nuorukainen yritti tutustua muihin nuoriin, mutta sai osakseen vain kylmiä katseita ja syrjintää. Jostakin syystä muut pennut eivät pitäneet kissasta. Onneksi Sava kuitenkin tutustui Anton nimiseen parivuotiaaseen kolliin.

Anton oli pidetty kolli, sillä tuon isä teki kaikkien mielestä ihailtavaa työtä. Antonin isä toimi turvaajana niille Yhteisön jäsenille, jotka tahtoivat käydä Kaupungissa. Anton teki samaa työtä isänsä kanssa, joten nuoriso ihaili Savan uutta ystävää. Uusi ystävä myös puolusti häntä ja pikkuhiljaa Savastakin tuli pidetty. Kuten arvata saattoi, Sava meni ensikertaa Kaupunkiin Antonin ja tuon isän kanssa, mukana oli muutama muukin ensikertalainen. Luonnollinen jatkumo oli, että Antonista ja Savasta tuli turvaajakaksikko, joka käytti Yhteisökissoja Kaupungissa.

Elämä oli joitakin vuosia mallillaan. Sava sai arvostusta, ihailua, hyvän maineen. Häntä pidettiin Antonin puolisona, vaikka kaksikko ei aiheesta puhunut oikeastaan koskaan. Povattiimpa kollista vielä sopivaa Neuvostojäsentä joskus, ainakin jos joku Aristokraatti oli nauttinut liikaa kissanminttua Savan seurassa. Koko maailma oli avoimena tälle kissalle.

Mikään hyvä ei tietenkään voinut kestää ikuisesti. Anton ja Sava olivat päätyneet talon pienehköön kellariin hyvin varovasti tutkimaan paikkoja, kun alkoi tapahtua. Ensin heidät havaitsi yksi Ihminen ja kaksikko pakeni. Sava päääsi karkuun lattianrajassa olevaan tuuletusputkeen, jonne Ihminen ei yrityksistään huolimatta yltänyt. Äänestä päätellen Ihmiset olivat saartaneet Antonin ja söivät sitä piilopaikan ulkopuolella. Jonkin ajan kuluttua pedot kyllästyivät, tai unohtivat Savan olemassaolon, ja lähtivät paikalta. Sava värjötteli putkessa kokonaisen yön, uskaltamatta lähteä minnekään, kuolleen kaverinsa veren haju nenässään ja korvissaan tuon kuolonhuudot kaikuen. Aamun sarastaessa kissa uskaltautui ulos varmistuttuaan että kellari oli tällä kertaa tyhjä. Erittäin hiljaa ja varovasti Sava palasi Kartanolle.

Sava yritti jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti, mutta ystävän, oikeastaan rakastetun, kuolema loi varjon hänen ylleen. Maine romuuntui hitaasti ja varmasti. Tämän varjon myötä kolli enemmän päätyi, kuin halusi, Sirul nimisen naaraan puolisoksi. Pian Sirul oli raskaana ja onnensa kukkuloilla. Sitten olikin synnytyksen aika, eikä kaikki mennyt aivan putkeen. Pennut syntyivät elävinä ja hyvinvoivina, mutta Sirulin tila huononi ja huononi. Melko pian pentujen syntymän jälkeen Sava menetti puolisonsa synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Pennut olivat kaikki, mitä kauniista puolisosta oli enää jäljellä. Kolmesta pennusta kaksi kuoli, vaikka parantajat yrittivätkin ruokkia niitä kaikenlaisilla maidonkorvikkeilla. Kaikkein nuorin ja sitkein jäi henkiin.

Sava huomasi, että oli menettänyt käytännössä kaiken. Rakastetun, pentujensa emon, oman ottoemonsa. Hänellä oli vain tyhjä koti ja yksi pieni pentu oli jäljellä. Pentu, johon kaikki menetykset tuntuivat tiivistyneet. Muut unohtivat kollin menetykset, mutta hän itse ei saanut niiltä rauhaa. Siitä eteenpäin Sava pyrki tietoisesti olemaan etäinen kaikkia kohtaan, mutta siitä huolimatta hän ystävystyi Dontokseen. Dontos oli rääväsuinen riehuja, joka oli aina ongelmissa. Sava viihtyi Donin päättömässä seurassa, sillä toisen elämänjano oli tarttuvaa.

Joskus Sava päätyy ajattelemaan, että hän on kirottu tappamaan kaikki, joista välittää. Etenkin, kun Dontos kuoli. Kolli oli ollut useasti korviaan myöten ongelmissa ja välillä Sava oli auttanut ystävänsä ongelmista. Dontos oli velkaa Kulkukissoille ja ne tulivat perimään velkaansa. Sava yritti auttaa ystäväänsä, mutta sai selkäänsä ja Dontos kuoli. Viha ja kostonhalu istuttivat itsensä kollin mieleen ja tuo hautoi kuolettavaa kostoa Dontoksen tappajille. Niinpä Sava vakoili Sokonia kyetäkseen kostamaan. Kissa oli ehkä sekaisin ja vihan sokaisema sekä uhkarohkea, mutta tuo järjesti peräänsä muutaman Ihmisen. Tuurin ja taidon ansiosta Ihmiset eivät saaneet häntä lukuisista läheltäpiti tilanteista huolimatta. Kissa johdatti pedot kulkurin luo, Sokon syötiin Savan istuskellessa kattoparruissa ja nauttiessa näytöksestä.

Sava tunsi tapahtumien jälkeen olonsa tyhjäksi ja arvottomaksi. Hän ei saanut enää elämänilostaan kiinni. Sava etääntyi jopa tyttärestään. Kolli ei tahtonut tappaa itseään, muttei myöskään elää. Kaikista uhkarohkeista ja tyhmistä teoistaan huolimatta Sava ei kuollut töitä tehdessään. Ehkä hän sittenkin tahtoi elää, tai sitten kohtalo oli ironinen. Muut saivat kuolla kissan ympäriltä, mutta hän itse ei saisi kuolla. Kolli jatkoi turvaajana toimimista, kun ei muutakaan osannut. Liian usein Savan mielestä Kaupunkiretkillä tapahtui loukkaantumisia ja kuolemia. Tämän johdosta kissa päätti, että alkaisi käyttämään ensikertalaisia vain sellaisissa paikoissa, joissa oli itse jo käynyt. Vaikka Savalla olikin liki valokuvamuisti, ei tiedosta olisi hyötyä, jos sitä ei taltioitaisi. Niinpä kissa etsi tassuihinsa taiteilijan ja alkoi tuon kanssa piirtämään karttoja Kaupungista, Metsästä ja Lähiöstä Yhteisölle.