Rachana Kaua Jiang Shun
Sept 17, 2019 18:56:54 GMT 2
Post by lavender on Sept 17, 2019 18:56:54 GMT 2
lempinimi Varis // 3 vuotta (kesä 2016) // naaras
Yhteisön jäsen // trubaduuri // muusikko, soittaa kannelta
Yhteisön jäsen // trubaduuri // muusikko, soittaa kannelta
Rachana - tai useimmiten alias Varis - on nimi, joka on paljon Yhteisön kielellä. Voi sanoa, että miltei jokainen Kartanossa vähintäänkin tunnistaa Rachanan. Vaikka naaras on vielä nuori, hän on aiheuttanut ikänään paljon mellakoita, haastanut riitaa ja osallistunut tappeluihin. Monet muistavat myös useammat valkoiset ja mustat nippusiteet, joita hänen käpälissään on ehtinyt vierailla. Parin karkotuksensa ansiosta hän on ehtinyt tehdä tuttavia myös Kartanon ulkopuolella, joskin huomattavasti vähemmän kuin sen sisällä.
Rachana kulkee heikoilla jäillä ja on käyty kiivaita keskusteluja siitä, onko turvallista antaa mellakoitsijan pysyä Yhteisön piireissä - mutta naaraalla on hyvätkin puolensa. Hänet tunnetaan taitavana viihdyttäjänä, muusikkona ja virkistävän impulsiivisena seikkailijana. Lisäksi Varis on hyvin verkostoitunut ja hänellä on aristokraattien piireissä kunnioitettuja tuttavuuksia, jotka ovat kenties mahdollisesti auttaneet vähän lieventämään rangaistuksia tai peittelemään näpistyksiä trubaduurin perästä - mutta shh! Siitä ei ääneen puhuta.
Rachana kulkee heikoilla jäillä ja on käyty kiivaita keskusteluja siitä, onko turvallista antaa mellakoitsijan pysyä Yhteisön piireissä - mutta naaraalla on hyvätkin puolensa. Hänet tunnetaan taitavana viihdyttäjänä, muusikkona ja virkistävän impulsiivisena seikkailijana. Lisäksi Varis on hyvin verkostoitunut ja hänellä on aristokraattien piireissä kunnioitettuja tuttavuuksia, jotka ovat kenties mahdollisesti auttaneet vähän lieventämään rangaistuksia tai peittelemään näpistyksiä trubaduurin perästä - mutta shh! Siitä ei ääneen puhuta.
Säkäkorkeus: 35cm
"Melkoinen ilmestys on tuo Rachana", niin Kartanossa sanotaan. Jos jotenkin onnistuu olemaan huomaamatta valtavan korkean trubaduurin kera pelottavan silmävamman ja tuplasti itsensä kokoisen hännän, viimeistään kymmenien rihkamakorujen helinä tiedottaa Variksen läsnäolosta.
Rachanalla on näytillä niin paljon materiaa, kuin vain päälle mahtuu. On kruunua, nilkkakorua, vaikuttava läjä kaulakoruja ja pantoja, useampaan kertaan lävistetyt korvat ja piikkimäinen koristus lautasten päällä. Jotkut uskalikot tekevät pilkkaakin Variksen tunnusomaisesta rihkaman kilinästä.
Lempinimi Varis juontaa naaraan värityksestä - harmaa pohjaväri, kulomustaa kaulasta aina korvanpäihin asti sekä jaloissa, vatsan alla ja hännänpäässä. Lautasia koristaa useimmiten kirkkaanvärinen kuvio tai merkintä. Ei sillä mitään syvällistä merkitystä ole, Rachana vain tykkää käyttää pigmenttejä jos hän sattuu niitä jostain saamaan.
Naaraan säkäkorkeus on vaikuttavat 35cm, ja hän kohoaa usein monenkin Yhteisöläisen yläpuolelle. Suuresta koostaan huolimatta figuuri on atleettisen kevyt ja notkea (mikä on melko vaikuttavaa nähden, kuinka vähän nuorikko harrastaa liikuntaa tappeluiden ulkopuolella).
Kuitenkin kaiken kimmellyksen ja bravaduurin läpi paistaa Variksen huomattavin tuntomerkki - toimintakyvyttömäksi raadeltu ilkeännäköinen vasen silmä. Sisäluomet punoittavat, silmä on turvonnut umpeen ja toisinaan se erittää rähmää tai mätääkin. Ei järin kaunis näky. Rosoinen arpikudos ympäröi silmää, ja sitä voi löytää myös koristamassa Rachanan kylkiä, niskaa ja selkää; hyvin kertova merkki siitä, miten naaras elää.
"Melkoinen ilmestys on tuo Rachana", niin Kartanossa sanotaan. Jos jotenkin onnistuu olemaan huomaamatta valtavan korkean trubaduurin kera pelottavan silmävamman ja tuplasti itsensä kokoisen hännän, viimeistään kymmenien rihkamakorujen helinä tiedottaa Variksen läsnäolosta.
Rachanalla on näytillä niin paljon materiaa, kuin vain päälle mahtuu. On kruunua, nilkkakorua, vaikuttava läjä kaulakoruja ja pantoja, useampaan kertaan lävistetyt korvat ja piikkimäinen koristus lautasten päällä. Jotkut uskalikot tekevät pilkkaakin Variksen tunnusomaisesta rihkaman kilinästä.
Lempinimi Varis juontaa naaraan värityksestä - harmaa pohjaväri, kulomustaa kaulasta aina korvanpäihin asti sekä jaloissa, vatsan alla ja hännänpäässä. Lautasia koristaa useimmiten kirkkaanvärinen kuvio tai merkintä. Ei sillä mitään syvällistä merkitystä ole, Rachana vain tykkää käyttää pigmenttejä jos hän sattuu niitä jostain saamaan.
Naaraan säkäkorkeus on vaikuttavat 35cm, ja hän kohoaa usein monenkin Yhteisöläisen yläpuolelle. Suuresta koostaan huolimatta figuuri on atleettisen kevyt ja notkea (mikä on melko vaikuttavaa nähden, kuinka vähän nuorikko harrastaa liikuntaa tappeluiden ulkopuolella).
Kuitenkin kaiken kimmellyksen ja bravaduurin läpi paistaa Variksen huomattavin tuntomerkki - toimintakyvyttömäksi raadeltu ilkeännäköinen vasen silmä. Sisäluomet punoittavat, silmä on turvonnut umpeen ja toisinaan se erittää rähmää tai mätääkin. Ei järin kaunis näky. Rosoinen arpikudos ympäröi silmää, ja sitä voi löytää myös koristamassa Rachanan kylkiä, niskaa ja selkää; hyvin kertova merkki siitä, miten naaras elää.
Ahdistava on usein Rachanasta käytetty sana. Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä henkilökohtaisia rajoja kohtaan, niin fyysisiä kuin henkisiäkään - vai onko kyse vain välittämisen puutteesta, kuka tietää. Varis tunkee iholle, puskee kylkeä, kaappaa niskaotteeseen, antaa kielestä ventovieraallekin.
Tavoista tai soveliaisuudesta ei ole eläin kuullutkaan. Häntä voisi luonnehtia jokseenkin häiriintyneeksi, naaraalla kun on tapana puhua hyvin kevyellä ja jopa huvittuneella tavalla hirvittävistä rikoksista, väkivallasta ja tuhosta. Viittaus murhaan, raiskaukseen tai suolien ulos repimiseen ei ole Rachanan kanssa keskustellessa mitenkään epätavallista. Mitä luultavammin naaraalla on useampia sairaita fantasioita kyseisiin aiheisiin liittyen - mutta siitä ei tarvitse puhua sen enempää.
Riitapukarina ja teräväkielisenäkin hänet tunnetaan. Varis rakastaa provosoida, haastaa, tökkiä ja pistellä, nähdä kuinka pitkään toinen kestää. Hän iskee kiinni keneen tahansa, mihin tahansa ja tekee sen vittumainen virne naamallaan. Taistelu ilman sääntöjä, ilman kunniaa ja kuolemaan asti on Rachanan suurin unelma. Hän onkin ottanut osaa muutamaan tällaiseen, kuten myös muutamaan ylivoimaiseen rökitykseen, jonka ansiosta hän on saanut lomailla Kartanon ulkopuolella pariin otteeseen.
Ymmärrettävästikin valtavankokoinen riidanhaastaja Varis herättää monissa pelkoa. Ei hän kuitenkaan täysin hyljeksittynä elä - päinvastoin, huiskuhännällä tuntuu olevan suhteita joka puolelle Kartanoa ja vähän sen ulkopuolellekin. Hänen positiivisiksi piirteikseen voi listata ainaisen virneen, joka koristaa suupieliä. Silloin kun läpänheitto ei ole kuvottavan mautonta, on Rachanalla oikeasti hauskojakin letkautuksia. Naaras ei tunnu välittävän elämänsä suunnasta tai henkensä säilyttämisestä, mikä tekee hänestä omalla tavallaan rennon henkilön. Impulsiivinen Varis on myös ennen kaikkea virkistävää seuraa, aina keksimässä uusia seikkailuja ja (huonoja) ideoita.
Materialismi on elämää hallitsevaa. Kimmeltävien helyjen keräily ja vaaliminen on harmaaturkilla mennyt pakkomielteiseksi asti, ja aina pitäisi saada jostain lisää. On kuin hän haalisi tekokultaa paikkaamaan jotain elämässään. Ja hyvä helvetti, älä iki kuuna päivänä koske Variksen aarteisiin. Jos naaras huomaa yhdenkin ketjukorun puuttuvan tai jonkun edes silmäilemässä hänen varastoaan väärällä tavoin, ei jälki tule olemaan kaunista. Jos on yksi asia mikä saa Rachanan riitaa haastavan virnuilun muuttumaan oikeaksi raivoksi, se on hänen omaisuutensa väärinkäsittely. Hyvin nopeasti on Yhteisössä opittu, että Variksen helyihin ei kosketa, jos haluaa pitää naamansa yhdessä kasassa.
Vaan eivät ongelmat tyhjästä synny, eikä syntynyt Rachanan häiriintynyt luonnekaan. Menneisyyden tapahtumilla ja etenkin Trishin menettämisellä oli suuri vaikutus trubaduurinaaraaseen. Ehkä hän ei sitä itse edes tiedosta, mutta asia mitä Varis tahtoo vielä kultakorujakin enemmän on läheisyys. Luottaa johonkuhun, olla totuudenmukainen ja hyväksytty kaikkine vikoineen. Rachanan mielestä Trish hylkäsi hänet, ja enemmän kuin mitään muuta hän pelkää sen tapahtuvan uudestaan. Yksinjäämisen pelko on kaksiteräinen miekka naaraan elämässä; hän tahtoo haalia lähelleen mahdollisimman paljon ystäviä, tuttuja, vihollisia, mitä vain - mutta hän myöskään ei voi antaa kenenkään päästä liian lähelle. Mitä jos he hylkäisivät hänet taas? Käyttäisivät hyväkseen; pääsisivät näkemään kuka Varis oikeasti on ja sitten nauraisivat tälle ja katoaisivat? Rachana ei voi antaa niin tapahtua, ei enää ikinä.
Tavoista tai soveliaisuudesta ei ole eläin kuullutkaan. Häntä voisi luonnehtia jokseenkin häiriintyneeksi, naaraalla kun on tapana puhua hyvin kevyellä ja jopa huvittuneella tavalla hirvittävistä rikoksista, väkivallasta ja tuhosta. Viittaus murhaan, raiskaukseen tai suolien ulos repimiseen ei ole Rachanan kanssa keskustellessa mitenkään epätavallista. Mitä luultavammin naaraalla on useampia sairaita fantasioita kyseisiin aiheisiin liittyen - mutta siitä ei tarvitse puhua sen enempää.
Riitapukarina ja teräväkielisenäkin hänet tunnetaan. Varis rakastaa provosoida, haastaa, tökkiä ja pistellä, nähdä kuinka pitkään toinen kestää. Hän iskee kiinni keneen tahansa, mihin tahansa ja tekee sen vittumainen virne naamallaan. Taistelu ilman sääntöjä, ilman kunniaa ja kuolemaan asti on Rachanan suurin unelma. Hän onkin ottanut osaa muutamaan tällaiseen, kuten myös muutamaan ylivoimaiseen rökitykseen, jonka ansiosta hän on saanut lomailla Kartanon ulkopuolella pariin otteeseen.
Ymmärrettävästikin valtavankokoinen riidanhaastaja Varis herättää monissa pelkoa. Ei hän kuitenkaan täysin hyljeksittynä elä - päinvastoin, huiskuhännällä tuntuu olevan suhteita joka puolelle Kartanoa ja vähän sen ulkopuolellekin. Hänen positiivisiksi piirteikseen voi listata ainaisen virneen, joka koristaa suupieliä. Silloin kun läpänheitto ei ole kuvottavan mautonta, on Rachanalla oikeasti hauskojakin letkautuksia. Naaras ei tunnu välittävän elämänsä suunnasta tai henkensä säilyttämisestä, mikä tekee hänestä omalla tavallaan rennon henkilön. Impulsiivinen Varis on myös ennen kaikkea virkistävää seuraa, aina keksimässä uusia seikkailuja ja (huonoja) ideoita.
Materialismi on elämää hallitsevaa. Kimmeltävien helyjen keräily ja vaaliminen on harmaaturkilla mennyt pakkomielteiseksi asti, ja aina pitäisi saada jostain lisää. On kuin hän haalisi tekokultaa paikkaamaan jotain elämässään. Ja hyvä helvetti, älä iki kuuna päivänä koske Variksen aarteisiin. Jos naaras huomaa yhdenkin ketjukorun puuttuvan tai jonkun edes silmäilemässä hänen varastoaan väärällä tavoin, ei jälki tule olemaan kaunista. Jos on yksi asia mikä saa Rachanan riitaa haastavan virnuilun muuttumaan oikeaksi raivoksi, se on hänen omaisuutensa väärinkäsittely. Hyvin nopeasti on Yhteisössä opittu, että Variksen helyihin ei kosketa, jos haluaa pitää naamansa yhdessä kasassa.
Vaan eivät ongelmat tyhjästä synny, eikä syntynyt Rachanan häiriintynyt luonnekaan. Menneisyyden tapahtumilla ja etenkin Trishin menettämisellä oli suuri vaikutus trubaduurinaaraaseen. Ehkä hän ei sitä itse edes tiedosta, mutta asia mitä Varis tahtoo vielä kultakorujakin enemmän on läheisyys. Luottaa johonkuhun, olla totuudenmukainen ja hyväksytty kaikkine vikoineen. Rachanan mielestä Trish hylkäsi hänet, ja enemmän kuin mitään muuta hän pelkää sen tapahtuvan uudestaan. Yksinjäämisen pelko on kaksiteräinen miekka naaraan elämässä; hän tahtoo haalia lähelleen mahdollisimman paljon ystäviä, tuttuja, vihollisia, mitä vain - mutta hän myöskään ei voi antaa kenenkään päästä liian lähelle. Mitä jos he hylkäisivät hänet taas? Käyttäisivät hyväkseen; pääsisivät näkemään kuka Varis oikeasti on ja sitten nauraisivat tälle ja katoaisivat? Rachana ei voi antaa niin tapahtua, ei enää ikinä.
Rachanan koko elämää on pienestä pitäen hallinnut yksi naaras; Trish. Kaksikko tapasi pentuina, ja siitä alkoikin Rachanan alamäki.
Oli Trishin idea kutsua Varista kumppanikseen, rakkaakseen, ja Varis lähti heti ideaan mukaan. Eihän kukaan moisten naperoiden suhdetta ottanut tosissaan, naureskelivat vain hyväntahtoisesti töpöjalkaisille tyttöystäville, mutta Trish ja Rachana tiesivät rakastavansa toisiaan, ja tiesivät että näin aikuiset ilmaisevat rakkautta. Ihan söpöä alkuunsa, mutta teinivuosia lähestyessä alkoivat ongelmat kasautua.
Siinä missä Variksen perhe oli mitäänsanomattoman tavallinen, Trishillä ei ollut samaa tuuria. Syystä tai toisesta naaraan isä pahoinpiteli tytärtään hirviömäisin tavoin. Ymmärrettävästi Trish ei ikinä ollut erityisen vakaa tai terveen oloinen pentu. Hän oli katkera, särjetty; syljekseli vanhusten päälle, haukkui sukulaisiaan kauheilla nimillä ja näpisteli ruokaa. Vain Rachanaa hän aidosti rakasti, ja Rachana omaksi tuhokseen rakasti häntä yhtä paljon.
Kaksikko oli hädin tuskin vuoden ikäinen, kun kupla vihdoin puhkesi. Trish kutsui Variksen katsomaan, kun hän murhasi isänsä. Ja Varishan katsoi. Hän oli mukana kannustamassa ja todistamassa, kuinka Trish survoi puukon isäukonsa vatsaan ja repi ulos jotakin punaista, lämmintä ja oksettavaa.
Myöhemmin oikeudenkäynnissä Trish tuomittiin murhasta. Rachanan osallisuudesta kysyessä hän kuitenkin onnistui valehtelemaan; ei, Variksella ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa; ei, ketään ei ollut todistajana; kyllä, minä toimin yksin. Rachanan vastaväitteitä ei kuultu koska hän oli nuori, koska hän oli varmasti järkyttynyt, koska hänellä oli hyvä perhe. Rakastaan suojellakseen Trish otti kaiken syyn niskoilleen, ja karkotettiin yksin punainen nippuside tassussaan.
Varis on siitä lähtien etsinyt tätä kaikkialta Lähiöstä, ja kaikkialta Kaupungistakin, vaan mitään ei ole kuulunut. Hänen ainoa muisto lapsuudenystävästään on kullattu kannel, joka oli joskus Trishin suvun kalleus, mutta tämä lahjoitti sen Rachanalle pian ennen lähtöään. Varis on murtunut ja katkera, vaan siitä huolimatta hän etsii yhä Trishiä ja pitää kallisarvoista kantelettaan aina vierellään.
Oli Trishin idea kutsua Varista kumppanikseen, rakkaakseen, ja Varis lähti heti ideaan mukaan. Eihän kukaan moisten naperoiden suhdetta ottanut tosissaan, naureskelivat vain hyväntahtoisesti töpöjalkaisille tyttöystäville, mutta Trish ja Rachana tiesivät rakastavansa toisiaan, ja tiesivät että näin aikuiset ilmaisevat rakkautta. Ihan söpöä alkuunsa, mutta teinivuosia lähestyessä alkoivat ongelmat kasautua.
Siinä missä Variksen perhe oli mitäänsanomattoman tavallinen, Trishillä ei ollut samaa tuuria. Syystä tai toisesta naaraan isä pahoinpiteli tytärtään hirviömäisin tavoin. Ymmärrettävästi Trish ei ikinä ollut erityisen vakaa tai terveen oloinen pentu. Hän oli katkera, särjetty; syljekseli vanhusten päälle, haukkui sukulaisiaan kauheilla nimillä ja näpisteli ruokaa. Vain Rachanaa hän aidosti rakasti, ja Rachana omaksi tuhokseen rakasti häntä yhtä paljon.
Kaksikko oli hädin tuskin vuoden ikäinen, kun kupla vihdoin puhkesi. Trish kutsui Variksen katsomaan, kun hän murhasi isänsä. Ja Varishan katsoi. Hän oli mukana kannustamassa ja todistamassa, kuinka Trish survoi puukon isäukonsa vatsaan ja repi ulos jotakin punaista, lämmintä ja oksettavaa.
Myöhemmin oikeudenkäynnissä Trish tuomittiin murhasta. Rachanan osallisuudesta kysyessä hän kuitenkin onnistui valehtelemaan; ei, Variksella ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa; ei, ketään ei ollut todistajana; kyllä, minä toimin yksin. Rachanan vastaväitteitä ei kuultu koska hän oli nuori, koska hän oli varmasti järkyttynyt, koska hänellä oli hyvä perhe. Rakastaan suojellakseen Trish otti kaiken syyn niskoilleen, ja karkotettiin yksin punainen nippuside tassussaan.
Varis on siitä lähtien etsinyt tätä kaikkialta Lähiöstä, ja kaikkialta Kaupungistakin, vaan mitään ei ole kuulunut. Hänen ainoa muisto lapsuudenystävästään on kullattu kannel, joka oli joskus Trishin suvun kalleus, mutta tämä lahjoitti sen Rachanalle pian ennen lähtöään. Varis on murtunut ja katkera, vaan siitä huolimatta hän etsii yhä Trishiä ja pitää kallisarvoista kantelettaan aina vierellään.
- panseksuaali
- lempiväri turkoosi
- Rachana on hindiläinen nimi, Kaua tarkoittaa varista hindiksi, Jiang ja Shun ovat kiinalaisia nimiä
- lempiväri turkoosi
- Rachana on hindiläinen nimi, Kaua tarkoittaa varista hindiksi, Jiang ja Shun ovat kiinalaisia nimiä